Mitä me syödään? Kambodžan arki.

Meidän lähimarketti. Kolme kerrosta ja tuhansia itsenäisiä myyjiä.

Meidän lähimarketti. Kolme kerrosta ja tuhansia itsenäisiä myyjiä.

“Mitä me syödään” on aihe, joka tuntuu kiinnostavan monia. Koska meillä on paikallisten budjetti ja Limhour ei pidä länsimaalaisesta ruoasta, syömme täysin Khmer-ruokaa. Minä joskus retkahdan ja ostan itselleni länskäriruokaa kun talous sen sallii.
Ostamme kaiken ruoan markkinoilta, täällä niitä kutsutaan marketeiksi. Kyse ei kuitenkaan ole mistään K-marketista, vaan tuhansien ihmisten muodostamista markkinoista. Meidän lähin marketti on Orussey-market, joka on Phnom Penhin suurin. Alimmassa kerroksessa myydään päivittäistavaroita. Toisessa kerroksessa miesten, lasten ja naisten vaatteita ja kolmannessa kaikkea naisiin ja häihin liittyvää. Todellinen drag queenin taivas; häämekkoja, kampaamopalveluita, pinnejä, tiaroita, säihkettä, ripsiä, kynsiä, koruja, peukalonpään kokoisia muovitimantteja. jne. Me kuitenkin yleensä pysymme maankamaralla ensimmäisessä kerroksessa. Käytävät ovat uskomattoman kapeita ja täynnä ihmisiä, tavaraa ja nokkakärryjä. Klaustrofobinen ei tuolla pystyisi ostoksiaan tekemään. Itse en meinaa päästä puikkelehtimaan noilla käytävillä, koska olen vähintään kahden Khmerin levyinen. Lue loppuun

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Kuulumiset 1,5 vuoden jälkeen ja Kambodža

Auringonlasku Phnom Penh, Kambodža

Terveisiä pitkästä aikaa. Aloitin tämän blogin ennen maailmanympärysmatkaani. Päivitin tätä blogia muutaman kerran Japanissa ja jätin lopulta koko homman. On vaikea mennä tukka putkella maailman ympäri ja tuottaa laadukasta luettavaa. Monet siihen pystyy, mutta minä en pystynyt. Nyt 1,5 vuotta myöhemmin olen taas näppäimistön ääressä, mutta tällä kertaa kotina Kambodža. Lue loppuun

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Minoo: Temppeleitä ja vesiputouksia

Tämä mussukka varasti mun karkit… Näyttää nauttivan.

Tein kotiseutumatkailua uuden CouchSurfing-ystäväni Natalien kanssa. Tapasimme Senri-Chuolla, joka on isoin joukkoliikennekeskus näillä kulmilla. Otimme sieltä bussin Katsuo-ji temppelille, pyörimme sen ympäri ja hölmöinä päätimme jatkaa matkaa kävellen 6 kilometrin päässä sijaitsevalle Minoon vesiputoukselle. Metsäreitti oli upea mutta täytyy myöntää, että se oli hieman liian pitkä. Olimme vielä molemmat temppelikierroksen jälkeen todella nälkäisiä. Minulla oli mukana pussillinen temppelialueelta ostettuja seesaminsiemenkarkkeja, mutta niistä ei ollut kauaa iloa, koska vesiputouksilla apina varasti ne. Vesiputousten jälkeen jatkoimme matkaa Minoosta junalla (tai metrolla. En vieläkään tiedä) Osakaan Umedan asemalle. Sieltä käppäilimme syömään Intialaista ruokaa. Intialainen täällä ei ole niin tulista kuin Suomessa, mutta maultaan samankaltaista ja aivan mahtavaa! Ruokailemaan saapui myös Natalien luona punkkaava Argentiinalainen poika, jonka kanssa turisimme kaikkea mahdollista ruokapöytään sopimatonta. Natalie nauroikin, että olisimme lentäneet pihalle, jos paikalliset ymmärtäväisivät Englantia. 😀
Ruoan jälkeen Argentiinalainen vei meidät paikkaan, josta näki koko eteläisen Osakan. Kävelyä karttui päivän aikana yli 20 kilometriä. Räpsin räpsin myös muutamia kuvia, ja jakaisin ne mielelläni kanssanne: Lue loppuun

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Dotonbori sanoin ja kuvin

DotonboriViime viikonloppuna menimme käymään Dotonborilla Osakassa. Se on Osakan suurin turistialue, joka oli todella yllättäen täynnä turisteja. Valoja, ääniä, hajuja, ruokaravintoloita ja kauppoja oli niin paljon, että pieni mieli ei meinannut ottaa sitä kaikkea kerralla. Söimme Takoyakia, paikallista erikoisuutta. Takoyaki on golfpallon kokoinen löysähkö muna/taikinapallo, jonka sisällä on mustekalakuutio. Se maistui ihan hyvältä, kun olin nyppinyt mustekalapalat Jarmon lautaselle. Oli upeaa katsella, kun pojat kypsensivät palleroita suurilla pannuilla, joissa oli puolipallon muotoisia koloja. Kävimme syömässä myös toista Japanilaista erikoisuutta; Kuro Burgeria. Se on täysin musta hampurilainen, jota saa vain Japanin Burger kingeistä. En voinut jättää syömättä, kun täällä asti ollaan. Video burgerista aiemmassa postauksessa ja tämän postauksen pohjalla.

Lue loppuun

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Kansallinen juhlapäivä ja Kioto

Eilen oli kansallinen vapaapäivä (Syyspäiväntasaus), joten päätimme puolison kanssa lähteä Kiotoon tutkimaan paikkoja ja vierailemaan temppelissä. Temppeleitä löytyy toki lähempääkin, mutta Täällä bussilla kulkeminen on sen verran hankalaa, että on helmpompi mennä naapurikaupunkiin temppelivierailulle, jos sinne pääsee junalla. Päädyimme Kiyomizudera Temppeliin matkustamalla ensin Lähimmälle metroasemalle Senri-Chuolle, josta jatkoimme matkaa Osakan monoraililla. Viimeiseksi otimme metron Kawaramachiin, josta jatkoimme kävellen. Kävelimme Gionin alueen läpi. Minun oli aivan pakko päästä sinne, koska se on Japanin suurimpia Geisha-alueita. Olen lukenut Mineko Iwasakin Geisha of Gion-kirjan, jonka kirjoittaja on inspiroinut elokuvaa nimeltä Geishan muistelmat. Olen nähnyt elokuvan ainakin kymmenen kertaa, joten Gionin läpi oli pakko kävellä. Lue loppuun

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Osaka, Japani -Asioita ja kuvia-

Saavuin Japaniin eilen. Rakastan tätä paikkaa aivan älyttömästi! Olkoot se alkuhurmosta, mutta nautin tästä tunteesta silti. Olo on kuin pikkulapsella, joka on avannut silmänsä ensimmäisen kerran. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Japani on räväkkä paikka, perinteitä kunnioittava ja todellinen etikettiviidakko. Olen oppinut jo 12 tunnissa paljon asioita, ja haluankin listata niistä muutaman tähän: Lue loppuun

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather