Kansallinen juhlapäivä ja Kioto

Eilen oli kansallinen vapaapäivä (Syyspäiväntasaus), joten päätimme puolison kanssa lähteä Kiotoon tutkimaan paikkoja ja vierailemaan temppelissä. Temppeleitä löytyy toki lähempääkin, mutta Täällä bussilla kulkeminen on sen verran hankalaa, että on helmpompi mennä naapurikaupunkiin temppelivierailulle, jos sinne pääsee junalla. Päädyimme Kiyomizudera Temppeliin matkustamalla ensin Lähimmälle metroasemalle Senri-Chuolle, josta jatkoimme matkaa Osakan monoraililla. Viimeiseksi otimme metron Kawaramachiin, josta jatkoimme kävellen. Kävelimme Gionin alueen läpi. Minun oli aivan pakko päästä sinne, koska se on Japanin suurimpia Geisha-alueita. Olen lukenut Mineko Iwasakin Geisha of Gion-kirjan, jonka kirjoittaja on inspiroinut elokuvaa nimeltä Geishan muistelmat. Olen nähnyt elokuvan ainakin kymmenen kertaa, joten Gionin läpi oli pakko kävellä.

Koska oli kansallinen juhlapäivä, niin temppeli oli aivan täyteen pakattu. Monilla oli päällään juhlapäivään sopiva kimono ja miehillä hieman rennompi Yukata. Vierailijat olivat pääasiassa ulkopaikkakuntalaisia Japanilaisia. 

Temppelialueelle pääsi ilmaiseksi, mutta itse temppeliin oli pieni maksu (muitaakseni 300 yeniä). Mietin, menisinkö ollenkaan sisälle, mutta onneksi menin! Sisällä oli mahtavan rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Ihmiset todella osasivat käyttäytyä tämänkaltaisessa paikassa. Japanilainen uskonto on todella mielenkiintoinen sekoitus Shintolaisuutta ja Buddhismia. Samalla sisäänpääsymaksulla voit käydä Shintolaisessa pyhätössä rukoilemassa rakkautta ja Buddhalaisessa temppelissä valelemassa itseesi viisautta palavasta suitsukepadasta.

Yksi asia hieman ihmetytti minua, mutta ei paikallisia. Kaikki tuntui maksavan jotain. Suomessa olen tottunut siihen, että pyhät paikat ovat ilmaisia. Japanissa taas jos haluat rukoilla rakkautta, maksa, jos haluat soittaa kelloa, tiputa kolikko boksiin. Sytyttää suitsukkeen, maksu tähän boksiin. Alueelle ei myöskään saanut viedä ruokaa eikä juomaa, mutta alueella oli ravintoloita tähtitieteellisine hintoineen. Jäähilettä ja vihreää teetä 600 yeniä. Temppelin ulkopuolella 300.

Ihmiset maksoivat kaikesta iloissaan. Niin minäkin lopulta. Sanoin Puolisolle, että taitaa olla munkeilla palkkapäivä tänään. Paikka oli tupaten täynnä, ja yllä olevan kuvan pataa jonotettiin kolauttamaan. Ei tosin ilman kolikkoa aneboksiin. Nyt tiedän, missä Japanilaiset kuluttavat kaikki yhden yenin kolikot. Niillä ei oikein tee mitään ja ne kasautuvat taskunpohjalle. Temppelissä niistä pääsi helposti eroon. Oli paljon mukavampaa heittää laatikkoon kourallinen kolikoita, kuin yksi 50 yenin kolikko.

Kuvasaastetta:

Emme olleet Temppelin ainoat vierailijat.

Lähipellon linnunpelätti.


Ei aavistustakaan, mikä tämä on, mutta törmäsimme siihen matkalla Kiotoon. Kuva otettu monorailin ikkunasta.

Kabuki-näyttelijä heilutti iloisesti, kun bongasi minut ja kameran 🙂

Pyhätön haustausmaan portit

Hautausmailla on usein variksia. Kauniita ovat!

Selfie Temppelin “terassilta”


Yritin HDR-kuvausta.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

4 vastausta artikkeliin ”Kansallinen juhlapäivä ja Kioto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *